torstai 11. lokakuuta 2018

Kun aloin sukittaa ihmisiä


Eli tarina siitä, kun aloin sukittaa ihmisiä. Tässä parin kuukauden aikana en ole oikeastaan muuta tehnytkään, kuin kutonut sukkia! Suorastaan mielipuolisesti, hullunkiilto silmissä, mitä näitä kaikkia onkaan. Vuosi sitten en osannut tehdä oikeastaan mitään liittyen neulomiseen, mutta nyt voisin jopa väittää, että neulominen sujuu aika muitta mutkitta.

Olen tehnyt itselleni nyt kolmet sukat. Itselleen on niin helppo tehdä, eikä haittaa vaikka ne olisivatkin vähän kyseenalaiset, siellä täällä olisi virheitä tai jotain sinne päin. Mutta olen uskaltautunut neulomaan muillekin.


Kudoin kaverille valepalmikkoiset sukat Novitan seiskaveikasta. Väri on muistaakseni marjapuuro, ja nämä on kudottu nelosen puikoilla, siksi jälki on niin isoa. Koko sukista ei ole kuvaa, sillä minä en ollut näihin kovinkaan tyytyväinen. Varressa on valepalmikkoa, kantapää on ihan perus, ei vahvistettua neulosta, ja muuten sukka onkin ihan perussukka. Kaverille kelpasi. :)


Lisäksi kudoin pappalle perussukat Novitan tummanharmaasta seiskaveikasta ja Lankavan Ulla-sukkalangasta, vaaleanvihreästä. Näistä tuli kivat ja piristävät! Näissä sukissa ei ole mitään kovinkaan erikoista, raidat piristävät perussukkaa mukavasti. :)

Tällaista tällä erää!

 

6 kommenttia:

  1. Hienoja sukkia olet tehnyt. Toisille tekeminen on aina sekä mielenkiintoista että haastavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitoksia kommentistasi :) se on kyllä haastavaa, mutta on mukava antaa jollekulle itsetehdyt sukat. :)

      Poista